Thunderstone @ On the Rocks 18.11.2009

Koska Thunderstone tuli lähes naapuriin keikalle, pitihän se käydä tsekkaamassa. Melodinen Judas Priest/ Scorpions- linjan power metalli ei ihan osu minulla kohdalleen, mutta Thunderstone on tehnyt musiikkiaan jo pitkään hienolla tyylillä, eikä jostain syystä ole kuitenkaan saanut enempää mainetta ja kunniaa. Useimmat varmaan muistavat bändin parhaiten 2007 Euroviisuista, joiden Suomen karsinnoissa se tuli toiseksi Hanna Pakarisen jälkeen. Sitäpaitsi Nino Laurenne/Titus Hjelm piti päästä näkemään..

Bändi veti komean setin, mutta joutui tekemään kunnolla töitä saadakseen vähän turhan harvalukuisen yleisön liikkeelle. Laurenne turhautui välillä kunnolla nihkeään yleisöön, ja pisti homman hetkeksi lekkeriksi.. Vaivannäkö palkittiin kohtuullisesti ja setin lopulla yleisö oli jo hyvin mukana. Tässä saattoi osittain auttaa sekin, että bändi sai houkuteltua baarin puolelta entisen laulajansa Pasi Rantasen heittämään muutaman biisin yhdessä nykyisen laulajan, ruotsalaisen Rick Altzin kanssa. Altzikin pääsi kunnolla vauhtiin kun yleisö vihdoin saatiin mukaan.

Hyvä keikka, bändillä olisi tosin ollut potentiaalia vielä parempaankin. Yleisö ja ehkä myös paikka ei vain oikein osunut kohdalleen. Yhden hengen moshpitin Rockissa sai näköjään kyllä aikaiseksi..

Promised Land of Heavy Metal

Posti toi Englannista DVD:n nimeltä "Promised Land of Heavy Metal". Kyseessä on Kimmo Kuusniemen ja Tanja Katinka Karttusen 2008 tekemä kokopitkä dokumentti metalli-ilmiöstä Suomessa.
Dokkari on ällistyttävä syöksy läpi koko metalliskenen Suomessa. Se kattaa käytännössä kaikki tunnetuimmat bändit ja todella monta vähemmän tunnettua mutta silti kiinnostavaa, samoin metallikulttuurin spektrin Suomessa kymmenistä festareista antaumukselliseen suomalaisten metalliharrastajien joukkoon. Ilmiötä pohditaan jopa käyttäytymistieteiden ja uskonnon kannalta.
Vaikka budjetin ohuus näkyykin teknisessä vaatimattomuudessa, tekijöiden asiantuntemus ja rakkaus aiheeseen tekee tästä dokkarista arvokkaan kaikille, jotka ovat edes pohtineet metallikulttuurin asemaa Suomessa. Ja asiaa harrastaneillekin se antaa loistavan läpileikkauksen genreen, ehkä jopa vinkkejä bändeistä, joihin kannattaa tutustua, kuten minulle.
Tämän tekeminen on todellinen kulttuuriteko, ja se kuuluu suomalaisen metalliharrastajan hyllyyn!

http://www.promisedlandofmetal.com/

Marilyn Manson @ Hartwall Areena 11.11.2009

Paha poika kävi esiintymässä täydelle Hartwall Areenalle 11.11.2009. Pakkohan se oli nähdä, kaverilla on monia ihan hyviä biisejä, hauska asenne, ja erikoisen esiintyjän maine.
Setti alkoi jopa yllättävän jämptisti yhdeksältä ja kesti hyvät puolisentoista tuntia. Setti oli jopa vähän haastavasti koottu, siitä puuttui monia ilmeisiä yleisönhuudattajia, kuten Mobscene tai Personal Jesus. Encoressa kuultu Beautiful People toki sai yleisön hyviin loppufiiliksiin.
Mansonin show ei ollut muutenkaan siitä helpoimmasta päästä.. Biisien välit olivat yllättävän pitkiä, lavan valot olivat harvinaisen himmeät, ja savua välillä oikein reippaasti. Soittajana olisin pitänyt siitä, että bändi olisi päässyt paremmin esille (=näkynyt), mutta tämähän on tietysti Marilyn Mansonin show..
Mansonin musiikki ja show olisi varmasti parhaimmillaan pienemmällä klubilla kuin Hartwall Areena. Kaukana istuville lavan meininki jäi vähän epämääräiseksi, mutta eteen ahtautuneet saivat varmasti vähintään rahansa edestä kokemusta. Kauempana kävi välillä myös kiusallisesti ilmeiseksi se, että Mansonin biisien taso on aika vaihteleva. Tietty ahaa- elämys oli sekin, että eihän tämä mitään perinteistä metallia ole, vaan välillä jopa omaperäistä rock/metal/industrial sekoitusta.
Kaiken kaikkiaan hauska kokemus, musiikki enimmäkseen hauskaa ja suoraviivaista, ja lavashow omaperäisen viihdyttävä Mansonin kaikkea ja kaikkia ylenkatsovan ja halveksivan roolin takia.
Eikä sovi unohtaa faneja.. Meihin karvaisiin äijiin tottunut musiikin ystävä oli positiivisesti yllättynyt viimeisen päälle laitetuista goottimimmeistä, joita suuri osa yleisöstä tuntui olevan. Ja hehän olivat tosifaneja, meininki keikalla ei hyytynyt missään vaiheessa.
Kokemisen arvoinen keikka!

Edit this setlist | More Marilyn Manson setlists

George Clinton @ Circus, Helsinki 10.11.2009

Voi olla, että George Clintonin parhaat vuodet olivat 70-luvulla Parliament/Funkadelic:in aikaan, mutta äijä saa kyllä vieläkin kovan menon aikaiseksi.. Arvokas taito tässä on oikeiden muusikoiden valitseminen bändiinsä, siinä Mr Clinton tuntuu onnistuvan. Erikoiselta kyllä tuntui nähdä viisi kitaristia, ja vain yksi puhallinsoittaja. (Muut puhaltajat saattoivat olla sokeassa pisteessä..) Neljän taustalaulajattaren kööri bailasi hauskoissa asuissaan antaumuksella, ja kävivät välillä vetäisemässä komeat soolotkin. Asut olivat muutenkin tyylin mukaiset pelkkiin vaippoihin pukeutuneine kitaristeineen ja pimp- asuun pukeutuneine MC:ineen.

Circus oli pakkautunut täyteen funkin ystäviä, mutta kovin erikoista pukeutumista ei juuri näkynyt. Jengi pääsi liikkeelle hieman hitaasti, mutta lämpeni kuitenkin loppua kohti.

Hauska keikka, joka olisi saattanut jopa villiintyä kunnolla viikonloppuna.

Dream Theater 23.9.2009 Jäähallissa

Dream Theater:in tuotanto vaihtelee komeasta metallijyräyksestä lähes poppiin, parhaimmillaan se putoaa hienosti mutta paikoitellen se on turruttavaa.. Kaverit ovat teknisesti todella taitavia, ja ovat oppineet pitämään taitonsa melko hyvin kurissakin. Jäähallin keikka painoittui valitettavasti tuohon popahtavaan suuntaan, eikä bändi tuntunut onnistuvan pitämään merkittävää osaa yleisöstä vauhdissa. Parhaimmillaan meno oli kuitenkin kuten kunnon Rock- keikalla pitääkin. 

Keikankin jälkeen on tullut kuunneltua DT:tä, myös uusinta levyä, mutta edelleen välillä eteenpäin hyppäämällä.

Jesus Lizard Tavastialla 16.9.2009

Noise Rock täytyy kuulla ja kokea keikalla. Jesus Lizard ei ollut koskaan saanut levyiltä kuultuna kunnolla innostumaan, mutta asiaa harrastaneiden innostus sai lähtemään keikalle. Vaikka en varsinaisesti noise rock- fani olekaan, Jesus Lizardin silkka forssi oli niin tyrmäävä, että se veti mukaansa ihan väkisinkin. Varsinkin laulaja David Yow on hauska sekopää ja varsinainen pyörremyrsky, joka ei todellakaan säästele itseään, vaikka 50v on jo tullut ylitettyä. Äijältä lensi paita melkein heti, kaljaa tuntui menevän reippaasti sekä kurkusta alas että yleisön niskaan, ja laulu oli enemmänkin karjuntaa. Kaveri kävi muutaman kerran bodysurffaamassa, ja silloin tuli kuunneltua tarkemmin bändin soittoa, joka oli raivokkaasta energiasta huolimatta yllättävänkin tarkkaa ja kurinalaista. Varsinkin kitaristi Duane Denison heitti tyylikkäästi suoraviivaista jyräävää riffittelyään. Tällaisen keikan jälkeen tuntee todella saaneensa vähintään koko hinnalla tosi rock- pesun ja linkouksen.

Kraftwerk Suvilahdessa 13.8.2009

Lukioaikojen suosikkia Kraftwerk:ia ei ollutkaan tullut kuunneltua aikoihin, joten Suvilahden keikka oli hyvä tilaisuus kokeilla, toimiiko robottien musiikki vielä vai onko aika jo mennyt ohi. Lopputulos oli, että innostuin Kraftwerkistä uudestaan..

Keikalla oli hieno fiilis ja bändit nykyaikaistetut soundit toimivat upeasti. Sitäpaitsi paikka ei olisi voinut olla sopivampi, taustalla voimala.. Bändin omalaatuinen lavashow (neljä kundia seisovat koko keikan läppäriensä takana), jossa videoilla on olennainen osa, auttaa bändiä tuntumaan jopa tuoreelta 40 vuoden veivaamisesta huolimatta. Biisivalikoima oli onnistunut, Menschmachine:sta Vitamin:iin ja Robots:iin, jonka ajaksi soittajat vahtuivat roboteiksi. Kolossaaliset Transeurope Express ja Tour de France toimivat komeasti videoiden kanssa. PA:n laadukkuus jäi mieleen, harvoin bändin soundit saadaan yhtä hyvin välitettyä isossa ulkotilassa.

Uusi kokoelma on kuulemma tänä vuonna tulossa. Sitä odotellessa kuunnellaan Tour de France Soundtrackiä.