2009 oli taas kerran mainio keikkavuosi. Parikymmentä vuotta sitten kirottiin, kun isommat tähdet tuntuivat kiertävän Suomen vähintään Tukholman etäisyydeltä, nykyään varsinkin kesällä on usein kalenteriin jopa tunkua. Tässä päällimmäiset, joitakin on voinut jäädä listalta..
Vuosi alkoi mallikkaasti Volbeatin keikalla Oulun Teatriassa 22. tammikuuta. Tanskalaisten Elvis- metalli soi hienosti, mutta keikan edetessä biisien samankaltaisuus alkoi hyydyttämään suurinta innostusta. Michael Poulsenin ääni soi komeasti ja hyvin tunnistettavasti rockabilly-tyyliin metallisen jyräyksen päällä. Hauska rock- ilta lässähti tosin pahemman kerran, kun keikka päättyi. Täyteen pakattu Teatria alkoi purkautua yhtäaikaa narikkoihin, jotka olivat onnettoman alimitoitetut. Hieman yli tunnin epäinhimillisen ryysiksen jälkeen pääsi vihdoin ulos takin kanssa..
Helmikuussa oli tarkoitus mennä Frostbite festareille Lahteen katsomaan mm Lamb of God:ia, mutta jäikin väliin. Osoittautui, että kävi onni, koska festarin järjestelyt menivät pahemman kerran metsään.. No, 15. päivä mentiin tsekkaamaan Opeth Kaapelitehtaalle. Ahkerat Suomenkävijät eivät pettäneet tälläkään kertaa, tosin Opethin hienot kuviot vähän sotkuuntuivat Kaapelin akustiikassa. Opethin jätkät tuntuvat heittävän keikkansa mukavan rennosti, samalla kun soitto on niin tiukkaa ja taidokasta, että moni kamariorkesteri tuntuu soittavan helpompaa kamaa huonommin..
Yksi mieleenpainuvimmista keikoista viime vuonna oli Hanoi Rocksin jäähyväiskeikka (siis yksi niistä..) Tavalla 8.4. Keikalla oli aivan uskomaton fiilis, yleisö oli mukana täysillä heti alusta asti, ja MIke ja Andy tuntuivat olevan harvinaisen hyvässä vedossa. Andyn habituksesta muualla kuin keikoilla ei heti arvaisi, miten kovatasoinen kitaristi ja viihdyttäjä hän on soittaessaan. Ja tietysti Mike on todellinen rockbändin laulajan esikuva, yleisön kanssa tauotta flirttaileva showmies. Hienoa, että Hanoi Rocks edelleen (tai taas) tuntui Hanoi Rocksilta.
Ruotsalaista vaativaa metallia piti olla luvassa taas huhtikuussa, mutta harmillisesti Meshuggah joutui peruuttamaan keikkansa.
Kesäkuu olikin sitten jo täyttä tykitystä. Keikkakuukausi alkoi hienosti vanhan idolin Johnny Winterin keikalla Finlandia- talossa. Äijä on siistinyt elämäntapojaan viime vuosina merkittävästi, joten vuosia on tullut varmaan jonkin verran lisää, mutta onhan hän nykyään niin hauras että hirveää tekee. Keikat hän heittää nykyään selkävammansa takia istualtaan, mikä hillitsee pahinta innostusta, mutta sormet toimivat edelleen kuin unelma. Jostain syystä en ole koskaan oikein innostunut Erlewinen soundista, mutta onneksi välillä kitaraksi vaihdettiin se oikea T-bird. Soundit Finlandia- talolla mössööntyivät harmillisesti, mutta Winter Thunderbirdin kanssa oli silti edelleen kananlihalle nostava yhdistelmä.
Kesäkuun puolessa välissä mentiinkin sitten viikonlopuksi Seinäjoelle. Provinssista päällimmäisenä jäivät mieleen Cildren of Bodomin komea keikka päälavalla, pultsarin oloisen blues-äijän Seasick Steve:n teinejä huudattava keikka X-stagella, Manowarin yltiöpäinen machoilu lauantai- iltana, Placebon yllättävän hyvin päälavalla toiminut keikka, sekä muista esim Raised Fist:in hurja meininki.
Heti Provinssin jälkeen olikin sitten yksi vuoden odotetuimpia keikkoja, kun Hartwall Arenalle mentiin kokemaan Metallica. Lämppäritkin olivat oikein kiinnostavia, Mastodon heitti hyvän setin ja varsinkin Lamb of God. Metallica itse onnistui vakuuttamaan kovista ennakko-odotuksista huolimatta. Keskelle permantoa sijoitettu lava toimi hienosti, kun bändistä pääsi parin metrin päähän ilman ryysimistä. Välillä tuntui kyllä oudolta, kun kundit soittivat usein kaikki eri suuntiin. Keikan setti oli hyvä sekoitus uutta ja vanhaa, mutta itse jäin kaipaamaan lisää esim St Anger- biisejä. Ihan kuin kaverit itsekin haluaisivat unohtaa sen olemassaolon. Se ainakin minun mielestäni on ihan kelpo lätty ja ansaitsisi tulla soitetuksi enemmän.. Kaiken kaikkiaan tyydyttävä ilta Metallica- fanille.
Pari iltaa myöhemmin Stadikan lauteilla olikin toinen vanhoista suosikeista, AC/DC. Tässä on taas yksi bändi, jota on pakko ihailla edelleen ihan sen takia, että jätkät veivaavat täysillä loppujen lopuksi samanlaista kamaa kuin jo 80- luvulla, ja edelleen samanlaisella innolla ja huumorilla. Bändi heitti keikan täydeltä vanhoja suosikkeja, ja about 60:set Brian Johnson ja Angus Young heiluivat ympäri laajaa lavaa kuin parikymppiset rock-kukot. Nähtiinpä lavalla myös Rock'n'Roll juna ja jättikokoinen Rosie.. Keikka huipentui Highway to Helliin ja For Those About to Rock:iin, jossa Angus Young revitteli viimeisetkin hikipisarat stadikan keskelle rakennetun nostettavan lavan keskeltä.
Kesäkuussa olisi tehnyt mieli nähdä vielä Faith no More, mutta liput jäivät saamatta..
Heinäkuussa mentiin sitten Poriin Jasseille. Parhaiten jäivät mieleen Rafael Sadiiq:in tyylikäs show, ja yllättävän mitäänsanomaton ja tylsä Duffy, sekä armoitettu viihdyttäjä Brian Setzer, jonka show:n aikana Kirjurinluodon valloittivat fiftarit.
Loppuvuoden keikoista onkin jo oma blogitekstinsä:
- Kraftwerk 13.8. Suvilahdessa
- Jesus Lizard 16.9. Tavalla
- Dream Theater 23.9. Jäähallissa
- Massive Attack 16.10. Jäähallissa
- George Clinton 10.11. Circuksessa
- Marilyn Manson 11.11. Hartwall Arenalle
Vuonna 2009 ilmeistyi myös monta hyvää levyä, esimerkiksi Metallican Death Magnetic, joka onnistui täyttämään ennakko-odotukset, sekä Viikatteen Kuu Kaakon Yllä, jolla bändi on vihdoin onnistunut saamaan kasaan kokonaisen levylliisen arvoistaan materiaalia. Muitakin kyllä oli, kun vaan jaksaisi muistella..
Nyt sitten odotellan vuoden 2010 hienouksia, FME:tä, Lamb of God:in keikkaa, Ruisrockin 40v festareita ja monta muuta. :)
