Pori Jazz 2010 ensimmäisellä Kirjurinluodon keikalla oli tarjolla eräs tällaisista helmistä: Melody Gardot. Etukäteen hänen musiikkinsa oli jo kuulostanut kiinnostavalta, mutta esiintyjänä hän bändeineen ylitti odotukset roimasti. Gardot'n eklektisyys yhdistettynä aidon jazz- diivan olemukseen teki hänen lavakarismastaan helposti riittävän suuren myös Kirjurinluoto Areenan jättiyleisölle. Hän tuntuu olevan musiikillinen monilahjakkuus, joka kanavoi luomisensa ennenkaikkea lauluun ja pianon soittoon, mutta osoitti olevansa myös taitava kitaristi. Setin omat kappaleet olivat osittain jopa melko kokeilevia, sortumatta kuitenkaan kikkailuun. Muiden sävellykset kuten Caravan tai Summertime puolestaan saivat arvoisensa kiinnostavan tulkinnan, vaikka ovat muuten jo puhkisoitettuja. Kaiken kaikkiaan aivan nappiin osunut valinta, todellista huippujazzia.
Päivän päätähti oli tietysti Toto, joka oli vetänyt Kirjurinluoto Areenan täyteen yleisöä. Toton kliininen AOR ei ole koskaan oikein saanut minua lämpenemään, ja eilinen keikkakin vaikutti väljähtäneeltä uudelleen lämmittelyltä. Toton faneja oli kuitenkin Luoto täynnä, ja bändi antoi heille koko kattauksen hittejään, jotka saivatkin yleisön liikkeelle. Vaikka Totosta en itse innostukaan, on hienoa että Pori Jazz tuo artisteja, joiden ansiosta keikat saadaan näin hyvin myytyä ja huonommin myyviä keikkoja tuettua tätä kautta.
Edellisenä iltana tuli vielä katsastettua Cafe Jazz:issa Olli Ojajärvi trio ja Herd. Ojajärven trio heitti erittäin ammattitaitoisen keikan modernia Jazzia hyvin ekonomisella tyylillä. Hieman tosin vaikutti siltä, että bändi ei itse ehtinyt lämmetä oikein kunnolla, ehkä tämä on osa heidän niukkaa tyyliään tai sitten Cafe Jazzin yleisö ei saanut heitä kunnolla innostumaan. Herd puolestaan on vibrafonisti Panu Savolaisen trio, jonka nuoret soittajat vaikuttivat erittäin lupaavilta. Bändi svengasi jopa niin hyvin, että yleisökin saatiin paikoitellen mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti