Rantabailut helteessä - Ruisrock 2010, perjantai 9.7.

Ruisrock viettää tänä vuonna 40v synttäreitään, mutta ei näytä mitenkään keski-ikäistyneeltä. Okei, nyt alueella on Hans Välimäen gourmet- burgerkiska ja Roedererin shampanjabaari, mutta kyllä perinteinen nuorten festarimeininki on kovasti voimissaan Ruissalossa, niin hyvässä kuin pahassakin. Yleisömassat ovat omaa luokkaansa, musiikkia on tarjolla viidellä lavalla, ja pääosin parikymppinen festariväki ottaa kaiken ilon irti helteisestä juhlasta. Tosin väkisin tulee mieleen, että monille valtaisilla tarjoilualueilla bailaaminen on paljon kiinnostavampaa kuin musiikki. Meno oli monella jo alkuillasta jo melkoisen rajua, ja illan edetessä sekoilijoita oli jo iso osa yleisöstä. Mutta toisaalta kaikki tämä tekee Ruisrockista kokemuksen. 

Ruisrockissa on tänä vuonna paljon ns pitkän linjan rokkareita, ja Canned Heat on varmasti niitä pisimpään veivanneita. Oli oikeastaan aika hauskaa huomata, miten eläkeläisten oloiset bändin jäsenet lämpenivät telttalavan yleisön innostuksesta, ja viimeisenä soitettu Let’s Work Together alkoi jo olemaan kunnon bluesrock- veivausta. Pakko on kuitenkin samalla myöntää, että bändin keikka oli enemmänkin kuriositeetti ja kunnianosoitus hienolle uralle, sen verran kaukana parhaat päivät heillä jo ovat. 

Negativen mainstream- voimarockista tuntui jotenkin puuttuvan omaperäisyys, joten oli aika tsekata Arch Enemy. Ruotsin death metal- ylpeys heittikin hienon keikan paviljonkilavalla. Laulaja Angela Gossow on huikea esiintyjä ja laulaja, ja ohittaa kevyesti monet saman roolin äijät. Uskomatonta, että tuollainen kurkkuääni lähtee hyvän näköisestä naisesta.. Bändin mättö upposi yleisöön kuin bisse helteellä, ja päivän isoin pitti nähtiin setin loppupuolella.

Rise Againstista tuli kovasti mieleen juuri Helsingnissä konsertoinut Green Day, mutta vakavampana. Bändillä on selvästi potentiaalia, biisien pitäisi vielä olla hieman omintakeisempia. Niittylavan Nofx kuulosti etukäteen kiinnostavalta, mutta paikalla vaikutelma jäi lähinnä sekavaksi. Musiikki vaihteli reggaesta rockiin ja karibialaisiin rytmeihin, eikä mikään oikein tuntunut tarttuvan. Billy Talent sen sijaan veti taas takuuvarman keikan, heidän alt rock biisimateriaalinsa sopi oikein hyvin Ruissalon rantaan ja juhlivalle yleisölle.

Takaisin paviljonkinlavalla Amorphis veti hienon keikan omistautuneen yleisön edessä. Bändi on tehnyt takuuvarmaa melodista metalliaan lähes 20 vuotta, ja yleisö tuntee jokaisen biisin hyvin, vaikka suurin osa olikin uusimmalta Skyforger- levyltä. Tomi Joutsenen karisma auttaa myös piiskaamaan yleisön hyvään vauhtiin. 

Illan tähti oli luonnollisesti vanha maestro Ozzy Osbourne. Ozzy on aina ollut enemmän showmies kuin loistava laulaja, ja suureelliset eleet sopivat Ruisrockin tapaiselle keikalle loistavasti. Black Sabbath ja soolo- aikojen hittimateriaali sai 20.000 päisen yleisön vauhtiin, vaikka osa alkoikin jo vaeltaa hyvissä ajoin takaisin koti festaribusseja. Ozzy on ehkä eräänlainen reliikki, mutta yleisönsä hän osaa ottaa, vaikka sitten vesitykin avulla.